Pages

Out with the old, in with the new

lauantai 19. marraskuuta 2016

Remppa etenee omalla tahdillaan, tosin hitaammin mitä olimme kaavailleet. Ja tietysti se turhauttaa. Paljonkin. Aiempi remontti oli toteutettu niin kertakaikkisen huonosti, että joudumme purkamaan ja uusimaan nurkkia paljon enemmän kuin mitä olimme osanneet pelätä. Välillä on oikein joutunut hieromaan päätä, että miten asunto on aiemmin pysynyt edes pystyssä. Pyhällä hengellä kai.

No mutta, en viitsi teitä vaivata tällä masentavalla puheenaiheella sen enempää. Kerron sen sijaan suunnitelmista, joita aiomme toteuttaa keskikerrokseemme. Aiemmin sanoin, ettemme aio tehdä pohjaan suuria muutoksia. Nyt sanon, että ähäkutti, teemme kuitenkin.


Asunnossamme on kaksi wc-pyttyä, joista toinen sijaitsee alakerran kylppärin yhteydessä ja toinen pikkuruisessa erillisessä wc:ssä, joka taas sijoittuu portaikkoon. Tämä wc on alle neliön kokoinen (tarkalleen ottaen 0,7 m2) ja voitte vain kuvitella kuinka ahdas ja epäkäytännöllinen se on niin sijainniltaan kuin kooltaankin. Emme kuitenkaan nähneet sille toistakaan paikkaa, joten ajattelimme pystyvämme elämään sen kanssa. Joskus kuitenkin hyvät ideat tulevat jostain muualta kuin omasta päästä. Tällä kertaa idea tuli rakkaalta remppamies-Rippeltä, joka keksi siirtää wc:n aulatilaan ja loiventaa yläkertaan johtavia portaita, joka taas poistaisi portaikosta kaksi ongelmaa (ahtaan kulun ja aiemmin portaiden peittämän ikkunan paljastamisen). Nerokasta!

Wc:n purkaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan vaatii kuitenkin lupaa isännöitsijältä, taloyhtiön hallitukselta ja kaupungilta. Lisäksi kaupungille lähetettävien lupahakemuskuvien tulee olla arkkitehdin piirtämiä. Aika monelta ihmiseltä täytyy siis kysellä, että mihin sitä jatkossa voi mennä helpottamaan oloaan.



Uudesta veskistä tulee kaksi kertaa vanhan kokoinen, vaikkakin silti pieni. Haluan silti panostaa säilytystilaan, tekemättä tilasta liian ahdasta. Allaskalustetta kaavailtiin ensin pitkälle seinälle ovea vastapäätä, mutta totesimme, että pytyllä käydessä jaloille jäisi enemmän tilaa jos allaskaluste sijoitettaisiin pyttyä vastapäätä. Näin allaskalusteesta saataisiin isompi, jolloin se kätkisi sisäänsä myös huomattavasti enemmän säilytystilaa. Vielä on epäselvää, että mikä kaluste tuohon tulee, mutta kovin syvä se ei saisi olla. Altaaksi hakusessa olisi joku pieni malja-allas tai betoninen allastaso. Vanhana lundialaisena aloin kaavailemaan jopa Lundia Classicista toteutettua allaskaappia kahdestakin syystä: 1// Mitoitus mätsäisi täydellisesti 2// Mielessä kummittelee vihreät ovet/laatikot ja nykyäänhän niitä Lundialta saa! Lattialaataksi tulee terrakottaa tämän Pukkilan laatan muodossa ja seiniin tulee valkoista käsintehdyn näköistä 15 x 7,5 cm laattaa. Peili on vielä mietintämyssyssä, mutta mitä luultavimmin se tulee olemaan iiiiso tilaan teetetty peili, joka avartaisi pientä tilaa.

Uuden portaikon suunnittelun olen antanut täysin remppa-Rippen hönttösiin. En tiedä välittyykö se nyt tuosta pohjakuvasta, mutta lopputulos tulee olemaan paljon entistä selkeämpi, sillä alakertaan johtaviin portaisiin tehdään myös muutoksia. Rippellä oli visio tehdä ahtaasta käytävästä avarampi poistamalla aiempi seinä ja tehdä tilalle lattiasta kattoon rimoitus. No arguments here! Kuulosti lupaavalta. Tämän suunnitelman mukaan rappuset yläkertaan lähtisi keittiöstä. Siihen on sitten helppo laskeutua aamusumppia ryystämään. Millään en jaksaisi enää odotella uuteen kotiin pääsemistä! Lohdukasta on sentään se, että kaiken vaivan jälkeen tästä tulee vielä upea! 

Ainiin, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä kapeista altaista tai allaskalusteista tuohon tilaan, niin otan mielelläni vastaan! Kiitos!

Onnea isä!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Viime viikot meidän perheen päällimmäisenä puheenaiheena on ollut isäni 60-vuotiskekkerit, joita juhlittiin viime viikonloppuna. Otin omalle vastuulleni juhlatilan ja pöytien koristelun tavoitteenani saada tilasta isäni näköinen. Lopputulos miellytti molempia ja ilmeisesti myös juhlaväkeä, joka ainakin kovasti kiitteli.  

Isäni on lapsesta asti viihtynyt luonnon helmassa ja edelleenkin käy metsällä koiramme kanssa. Mikäpä siis olisikaan ollut oivallisempi juhlapaikka tälle miehelle kuin metsästysmaja? Itsellä mielikuva metsästysmajasta nosti alkuun vähän karvat pystyyn, mutta loppupeleissä tila olikin aika sympaattinen eikä yhtään niin creepy, kuin olin mielessäni alkuun ajatellut. 

Metsästä itsekin inspiroituneena koristelin pöydän pääasiassa metsän antimilla. Pöytäliinaksi valikoitui greige pellava, jota koristeli valosarjat, havut, kävyt sekä erilaiset kynttilänjalat. Lautasten päälle asettelin koivuviiluun printatun menun sekä havunvihreästä pellavasta ommellut, nahkanauhalla koristellut lautasliinat. Kattauksesta tuli puolivahingossa aika jouluinen, joten ajattelin jakaa sen tänne teillekin. 

Kävimme muuten muutama viikko sitten oikein koko perheen kera harjoittelemassa poseerausta . Kamalaa ja kiusallista se oli, sillä harvaa meistä on luotu kameran eteen. Muutamia onnistuneimpia otoksia ripusteltiin kuitenkin ympäri juhlasalia, joita kansa sai sitten "ihailla". Voi olla että nauroivatkin.