Blogitauon aikana pöytälaatikkoon jäi pahasti yksi postaus. Päästiin nimittäin mieheni kanssa taannoin aika jännälle päiväretkelle Sastamalaan. Soikohan jo jonkun kellot, mitä tuona päivänä tapahtui? Itse tiedän Sastamalasta tasan kaksi ihmistä ja erään aika huikean yrityksen.
Kyseessä on siis tietysti Bloun ja lasia puhaltava pariskunta Antti ja Emmi. Kirjoitin aiemmin jo heidän upeasta Nest-valaisimesta, joka koristi jo vanhaakin kotiamme. Ihastuin tuohon valaisimeen ikiajoiksi ja aivan varmasti se tulee löytymään myös uudesta kodistamme. Voi olla, että se saa vielä kaverinkin! Ei tosin meidän puhaltamaa sellaista...
Pääsimme siis seuraamaan Anttia ja Emmiä työn touhussa Sastamalan lasinpuhaltamoon. Meno oli hurjaa, enkä meinannut pysyä perässä edes kameran kanssa! Kaikki nimittäin tapahtui aivan salaman nopeasti, suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Sulan lasin kanssa ei parane pysähtyä, ellei halua lopputuloksen muistuttavan meidän puhaltamaa alienin munaa, josta lisää myöhemmin.
Pariskunnan työnjako oli selvä. Emmi puhalsi, Antti muotoili. Lämpötila ja syke olivat sen verran korkealla, että pari hikipisaraa nousi omallekin otsalle jo pelkästä katsomisesta. Etukäteen en meinannut uskoa, että valaisimet tehdään ilman muottia, täysin käsipelillä. Omin silmin kuitenkin todistin, kuinka Antti muovasi lasia ainoastaan märkä sanomalehtinyytti käden ja 1000 °C kuuman lasin välissä, Emmin puhaltaessa pillin toisessa päässä. Kaikki näytti niin helpolta! Välissä mittailtiin, sulateltiin lasia taas sopivaan muovailtavaan lämpötilaan ja äkkiä olikin jo valmista. Lopuksi täydellisen muotoinen lasipallo laitettiin jäähtymään. Sitten taas pillin päähän laitettiin pieni määrä lasia, vähän väriainetta ja lasi alkoi muotoutua taas kohti Nestin täydellistä muotoa, välillä lasia lisäten, puhaltaen ja muotoillen. Bloun nettisivuilla on aika loistavasti kuvattu valaisimen työvaiheet, jotka kannattaapi käydä lukaisemassa!
Sitten tulikin meidän vuoro. Rehellisesti sanoen, homma näytti aika tavalla helpommalta mitä se oli. Omaan aika hyvät kädentaidot ja melko ylimielisesti lähdin hommaa toteuttamaan. Nöyrryin aika nopeasti jo pilliin puhaltaessa, kun toiseen päähän asti ei tuntunut menevän pihaustakaan. No, ajattelin sitten antaa miehen puhaltaa ja testata itse välillä sitä muovaamista. Ei ollut yhtään helpompaa sekään. Näytti vähän hymyilyttävän Anttia ja Emmiäkin tuo minun touhu. Onneksi rakkauteni kohde pääsi myös harjoittelemaan ja häneltä homma tuntui sujuvan huomattavasti paremmin kuin minulta. Kädestä pitäen piti meitä kumpaakin kyllä neuvoa. Lopputuloksena syntyi kaksi ruminta näkemääni lasipalloa, jotka kuitenkin varmasti laitan killumaan ensi jouluna kuuseemme! Tuossa viimeisessä kuvassa Antti kiinnittää puhaltamaamme munaan vielä kiinnityskoukkua.
Kiitos vielä aivan tuhannesti Emmille ja Antille supermielenkiintoisesta päivästä! Oli suuri ilo seurata ammattitaitoista meininkiänne ja nyt sitä itse testattuamme olemme vähintään yhtä bloun away kuin ensi kertaa valaisimeenne törmästessä. Jäämme innolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksitte ja toivottavasti nähdään taas pian! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukavaa lukea teidän kommentteja. Jätä siis omasi tähän. Kiitos!