Vaikka meidän omat kylppäriunelmat eivät toteutuneet muuta kuin saunan osalta, minulla oli ilo suunnitella pienelle perheelle unelmien kylppäri. Mikä parasta, sain projektiin täysin vapaat kädet! Skandinaavista minimalismia lähdettiin tavoittelemaan, värimaailmana mustavalkoharmaa. Aivan kuin itselle suunnittelisi siis. Tämä oli ihan huippukiva projekti ja pääsin toteuttamaan visioita, joita omaankin kylppäriimme haluaisin toteuttaa. Nyt remontti on valmis ja tässä kuvia lopputuloksesta! Remontin toteutti Tmi Risto Tanninen, eli rakas isäpappani!

Asukkaat eivät olleet vielä edes ehtineet kotiutumaan ennen, kuin kutsuin itseni kuvaamaan. Tässä tehty pikastailaus omilla tavaroillani. Ikään kuin tämä olisi mun oma kylppäri...  I wish! 

Seinän palkissa kulkee putkia, sen kaveriksi tehtiin yhtä syvä hylly, joka kätkee sisälleen pytyn härpäkkeet ja vesiputket. Siihen jouduttiin kyllä tekemään luukku, jotta niihin päästään käsiksi, mikäli jotain ongelmaa joskus ilmenee. 

Meidän saunaremontin yhteydessä tutustuin Sarokkaan saunamateriaaleihin ja voin rehellisesti sanoa, etten enää muualle mene. Mukavaa, kun valikoimasta löytyy muutakin kuin mänty- ja tervaleppäpaneelia. En voi myöskään tarpeeksi ylistää Sarokkaalta saamaani palvelua. Pieksee isot rautakaupat kyllä kuusnolla! Sarokkaalla on myöskin laaja valikoima kylpyhuonekalusteiden suhteen. Tämän kylpyhuoneen kaikki tuotteet ja materiaalit mukaan lukematta kodinhoitohuoneen kalusteita ja hartsipinnoitetta ovat Sarokkaalta. Kodinhoitohuoneen kaapit löytyivät Kvikiltä ja hartsipinnoite Belle Artista. 

Saunaan valitsin materiaalit ja järjestyksen, mutta isäni sai suunnitella lauteet, sillä se on hän on siinä kyllä parempi kuin minä. Lauteiden alla, säleikön takana on saunan valaistus, jonka unohdin kuvata. Se näytti myös tosi hyvältä! Lauteet on samaa matskua kuin meillä, eli haapaa. Seinissä on haapapaneeli ja kaikki on käsitelty Tikkurilan Supi saunavahalla vaaleaksi. Kiukaana toimii Tulikiven Sumu. 

 Kodinhoitohuoneen kaapit ovat Kvikistä. Ne kätkevät sisäänsä muun muassa pyykkikoreja ja silityslaudan. Mustien kaappien alareunassa on upotetut ledit, joista saa lisävaloa pyykätessä.

Aiemmin tämä kylpyhuone koostui kolmesta huoneesta. Kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen välissä oli umpinainen seinä ja ovi. Sitä me avarsimme jättämällä aukon avonaiseksi. Kylpyhuoneen ja saunan välissä taas oli tiiliseinä, jonka myöskin avarsimme ja laitoimme tilalle ikkunan. Tila tuntuu nyt huomattavasti isommalta ja aika paljon freesimältä kuin vanha!

Hauskaa tässä projektissa oli myös se, että toteutimme tämän yhteistyössä isäni kanssa. Minä suunnittelin ja isäni toteutti. Olen aina ihaillut isäni kädentaitoja ja täytyy sanoa, että taas on melko onnistunut lopputulos. Sekä asiakkaat että me olemme tyytyväisiä lopputulokseen, mutta mitä sanot sinä? Ja hei! Lyömätön isätytär duo tekee mielellään jatkossakin projekteja yhdessä, eli mikäli sinulla sattuu olemaan tiedossa joku kohde, niin mehän mielellämme toteutamme! 

Feeling inspired

Täällä ollaan inspiraation vallassa! Minulla on paraikaa työn alla on joka tytön unelma, walk-in vaatehuone ja vielä ihanille tyypeille! Pää on täyttynyt ideoista Pinterestiä skrollaillessa. Haluaisin toteuttaa kaikki vastaan tulevat ideat, mutta todellisuudessa ehkä 3 % näistä voidaan toteuttaa. Käynnissä on siis melkoinen luonnostelu-, mittailu- ja pohtimisprosessi. 

Olen melko innoissani, mutta samalla melko kateellinen! Tässä muutama potentiaalinen inspiraatiokuva projektin tiimoilta. 

Tilassa, jota suunnittelen on myös vino katto molemmin puolin huonetta ja keskeltä huone on korkeampi. Mataliin osioihin tulee pitkät vaatetangot. Pidän tuosta mustasta tangosta, joka kiinnitetään kattoon mustalla köydellä. Toiselle puolelle huonetta tangon yläpuolelle tulisi myös hylly. Maxi- ja juhlamekot eivät mahdu matalaan tilaan, joten niille kävisi tuollainen pystynaulakko. Sen voisi tehdä DIY meinigillä putkesta. Bauhaussista voisi löytyä sopivat kiinnikkeetkin.

kuvat 1 / 2 / 3 / 4 

Suunnitelmassani pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon asukkailla jo ennestään olevia huonekaluja. Valmiina löytyy muun muassa Ikean Expedit hyllyjä, jotka käytetään myöskin hyödyksi. Inspiroiduin näiden kuvien kauniista stailauksista. Asukkaiden toiveena onkin saada kaikki pukeutumiseen liittyvä kauniisti esille, joten tästä otan vähän mallia.

kuvat 5 / 6 

Tilasta löytyy myös vanha vaatekaappi, josta on otettu jo ovet pois. Siitäkin tulee varmasti hyvä, kun tavarat asettelee kuvan tavoin nätisti. 

kuva 7

Tervetuloa shoppailemaan!

Nimittän JUTAN tuotteita. Takana on aikamoinen viikko, mutta vihdoin olen saanut puserrettua verkkokauppani auki! Pientä viilausta se vielä vaatii, mutta onpahan ainakin auki. Lisäsin tuonne sivupalkkiin tuollaisen jäätävän kokoisen mollukan (ettei keneltäkään jää huomaamatta), josta pääsee shoppailemaan itselle ja pukinkonttiin! Tästäkin linkistä pääsee. Tyrkyllä olisi kaikkea, jota olen täällä blogissakin jo esitellyt. Lisäksi on pari ylläriä, jotka mun ihana sisko Siina on suunnitellut mun mallistooni. Löytyy kuulkaa kalenteria ja vitsikkäitä postikortteja. Mä tietysti luonnollisesti otan huumaa kaikista! Tässä vähän esimakua teillekkin.

Ja hei! Huomenna on Åbloggareiden ja ystävien joulutapahtuma Turun Hansatorilla klo 12-18, jossa mäkin olen myymässä, omia tuotteitani tottakai. Tulkaahan siis kaikki hypistelemään ja ostamaan mitä hienoimpia juttuja. Tästä pääsette vielä tapahtuman Facebook-sivuille, josta löydätte lisäinfoa. Toivon näkeväni teistä monen monta joulushoppailijaa. Nyt täytyy jatkaa väkertämistä, jotta olisi huomenna jotain myytävääkin.

Sneaky peeky

Mulla on uusi työpöytä! Ennen työpisteeni oli liukuovien takana ja työtasona oli 100 cm leveä, 50 cm syvä hyllytaso, joka on toiminut hyvin tähän asti. Nyt kuitenkin tarvitsin säilytystilaa kaikille mun tuotteisiin liittyville matskuille ja työkaluille. Tänään meidän pihaan tuotiin lavallinen pakkausmateriaaleja ja meni vähän sormi suuhun, että mihinkäs mä nämä nyt tungen? Ei oikeen käynyt sisustuselementtinäkään.

Kävin Ikeasta hakemassa työtason hintaan 19 euroa ja Hayn pukkijalat odotti varastossa. Nyt vasta tajuan, että onhan mulla ollut vähän ikäväkin kunnon työpöytää, johon voin tuttuun tapaani kerätä röykkiöittäin tavaraa. Kaikki perheenjäsenet eivät olleet kyllä tästä muutoksesta kovin innoissaan. Arvaattekos mihin tämän uuden pöydän sijoitin? Okei, toi timantti taitaa vähän paljastaa.

Kuvissa komeilee tietysti JUTAN Jussi-hiirimatto. Siihen onkin kertynyt patinaa jo yli vuoden ajalta ja päivä päivältä siitä tulee entistä kauniimpi.

Remppatarinoita osa 2

Jutan remppatarinat saa nyt jatkoa, tällä kertaa vuorossa keittiö.

Keittiö oli meillä se, joka nielaisi isoimman osuuden budjetistamme. Tämä oli toki odotettavissa ja näin olimme budjetoineetkin. Teimme kuitenkin aika hyviä löytöjä, joista olemme aika ylpeitä. Keittiö onnistui muutenkin niin hyvin, että se jaksaa ilahduttaa edelleen ja uskon, että vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Pyysimme tarjousta keittiön kaapeista muutamasta paikasta, mutta meille parhaan vaihtoehdon tarjosi Saneria. Ovien sävy oli juuri täydellinen mattamusta ja sopivat vetimetkin löytyi samasta pajasta. Mulla on joku fiksaatio vetimiin, jostain syystä yleisesti vihaan niitä. Halusin siis jotkut huomaamattomat vetimet. Edellisessä keittiössä meillä oli vetokololliset kaapit ja laatikot, nyt halusin jotain erilaista. Sopiva työtaso löytyi Bauhaussista huomattavasti edullisempaan hintaan, kuin keittiöliikkeistä, enkä koe sen olevaan yhtään huonompi. Kannattaa siis mennä tutustumaan valikoimaan, jos keittiöremontti on edessä. Siinä voi säästää sievoisen summan rahaa. Keittiötä remontoidessa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei välttämättä kannata valita sitä halvinta vaihtoehtoa. Keittiön kaapit ja laatikot ovat kuitenkin kovalla kulutuksella ja niiden tulisi kestää monta vuotta vielä remontin jälkeenkin.

Keittiön koneet ostimme sisustaminen & rakentaminen-messuilta Gigantin osastolta, josta saimme hyvät tarjoukset.  Meillä ollaan sen verran heikkohermoisia kokkeja, että hermo ei kestä yhtään jos koneet temppuilee tai ei toimi kunnolla. Siispä valitsimme nyt hyvät kodinkoneet, mutta messuhintaan saimme ne silti edullisemmin kuin edellisen keittiön huonompi laatuisemmat koneet. Suosittelen siis kyyläämään messujen tarjontaa ja tarjouksia. Viime vuoden rakentaminen ja sisustaminen-messut osuivat meille täydelliseen aikaan ja niistä oli meille tosi suuri hyöty jopa taloudellisesti.

Edellisestä keittiöremontista viisastuneina me päätimme pitää kaikki toiminnot entisillä paikoillaan, jolloin vältyimme suurimmilta sähkäri- ja putkarilaskuilta. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta hyvä keino säästää muutama penni.

Myös keittiön asennuksessa säästettiin, sillä kaapit asennettiin itse. Suurena apuna asennuksessa oli avomieheni ammattitaitoinen ystävä, kalja- ja kahvipalkalla. Suuri kiitos avusta! (I know you're reading!) Miesten puuhastelun seuraaminen oli melko hauska ohjelmanumero. Siitä olisi melkein riittänyt matskua johonkin reality-ohjelmaankin. Mä koitin pysyä poissa jaloista.

Keittiön välitilaan valitsimme mikrosementin, joka ei myöskään ollut edullisin vaihtoehto, mutta erilainen ja me molemmat tykästyimme siihen. Mikrosementtien hinnat vaihtelevat valmistajista riippuen tosi paljon, joten kannattaa vertailla ja pyytää tarjouksia useammasta paikasta. Me löysimme sopivan vaihtoehdon Mattoliike Sepristä. Hiljattain tutustuimme myös Belle Artin huikeaan valikoimaan.

Keittiö on nyt just eikä melkeen sellanen kuin haluttiinkin. Mitään en muuttaisi! Ja vaikka vaalea puutaso on erittäin haastava ja vaatii hellää huomiota ja rakkautta, niin se on sen arvoinen.

Loppukevennykseksi saatte ihailla tuota kahvia hörppivää tanttaa, jolla on jonkin näköinen polkkatanssi käynnissä näköjään. Käykäähän lukemassa myös Styleroomin uusin jäsenesittely. Siellä saattaa olla tuttu pärstä pörisemässä.

Remppatarinoita osa 1

Ennen / jälkeen kuvat herättivätkin mukavasti huomiota ja mielenkiintoa. Kerroin, että meidän remontti tehtiin pienehköllä budjetilla. Olihan remontti sen verran mittava, että kyllähän siihen rahaa upposi, mutta mielestäni pihistimme ja panostimme oikeissa asioissa, muutamaa pikkumokaa lukuun ottamatta. Ajattelinkin nyt kertoa meidän remontista ja seikoista, johon me kiinnitimme remontissamme huomiota. Postauksesta tuli niin pitkä, että jaoin sen kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo yleisesti meidän remontista, mokista ja onnistumisista, toinen keittiöstä ja kolmas huonekaluista/sisustuksesta.

Teimme melkeimpä koko remontin omin voimin. Oikeastaan kaiken mihin rahkeet vain riittivät. Keittiön asentamiseen ja portaisiin saimme apua, muun työn teimme itse. Aivan ja alakerran lattian asentamiseen saatiin myös kaveri avuksi. Kiitos siis talkooväelle vielä näin jälkikäteenkin! Kävimme remontoimassa melkein joka päivä töiden jälkeen ja tietysti myös vapaapäivinä. Remppa eteni melko hitaasti, mutta toisaalta meillä ei ollut mihinkään kiire. Saimme vanhan asuntomme myytyä nopeasti, jonka jälkeen muutimme pariksi kuukaudeksi vanhempieni luo. Kotiuduimme sinne vähän turhankin hyvin. Ruokaa ja viiniä oli tarpeeksi ja saunakin oli joka ilta lämmin. Remontti vaati oman aikansa, mutta siitä tuli samalla tosi rakas kun sitä omin kätösin teki. Emme oikeastaan edes halunneet muuttaa, ennen kuin kaikki oli valmista. Takaraivossa oli tieto, että sitten kun siellä asuu, niin aika käytetään ihan muuhun eikä remontoiminen enää kiinnosta. Noin neljän kuukauden remontin jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut, jätimme haikeat hyvästit puusaunalle ja peli-illoille ja muutime omaan kotiin.

Minulla oli aika tarkka visio lopputuloksesta. Suurin haaste oli budjetissa pysyminen. Remontti kannattaakin suunnitella huolella ja miettiä budjettia ja etukäteen. Suosittelen myös vertailemaan eri valmistajien tuotteita keskenään ja pyytämään tarjouksia eri paikoista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka hinnoissa olisi eroja, niin halvin ei välttämättä ole kannattavin vaihtoehto, vaikkakin houkuttelevin. Rakas isäni on mulle opettanut, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Jos budjetti on tiukka niinkuin meillä, ennen remonttia kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee. Me esimerkiksi jätimme suosiolla keittiön pöydän pois suunnitelmista, koska kumpikaan ei meistä siinä koskaan syö. Siispä jätimme saarekkeeseen tilaa kahdelle baarijakkaralle (jotka kylläkin odottavat vielä kaupassa). Tiesimme, että säilytystilaa tullaan tarvitsemaan paljon, joten yläkerrasta varattiin neljän metrin seinän pätkä kokonaan säilytykselle. Myöskin rappusten alle tehtiin lisää säilytystilaa. Säilytystä suunniteltaessa mietin tarkkaan, mitä kaikkea täytyy säilyttää ja mikä olisi niille hyvä säilytyspaikka. Suosittelenkin siis panostamaan niihin juttuihin, joita oikeasti tarvitsee joka päiväisessä arjessa.

Yksi asia, jossa ei kannata säästää on maalit! Mikään ei ole kamalampaa kuin huonot maalit ja maalausvälineet. Me teimme sen virheen, että ostimme halvinta valkoista maalia ja voi sitä kirosanojen määrää, kun se ei peittänytkään mitään! Maalia ja työtunteja meni tuplasti enemmän hieman kalliimpaan verrattuna. Älkää siis ikinä ostatko halpoja maaleja! Varsinkaan, jos ulkoistatte maalaushommat. Muutaman kympin säästö ei tunnukkaan enää yhtä hyvältä idealta, kun maalarilla menee tuplasti aikaa maalaamiseen. Myönnettäköön, että meidän mokailu maalien kanssa ei loppunut tähän... Meillä oli tarkoitus maalata/telata olohuoneen isoon seinään struktuuripinnoitetta ja tuhlasimmekin niihin 300 euroa. Lopputulos oli vähän turhan vaisu, joten läästimme sen päälle 40 euron saneerauslaastit, jolloin lopputulos oli just eikä melkein. Kunpa olisimme olleet tarpeeksi rohkeita saneerauslaastin suhteen jo heti alkuun. Oltaisiin säästetty aikaa, vaivaa ja rahaa. Vaihtoehdoksi saneerauslaastille mietimme betonipinnoitteita, jotka olisivat olleet huomattavasti kalliimpia. Siihen nähden säästimme kuitenkin. Näin ainakin sitä voi itseään lohduttaa.

Me säästimme aika paljon rahaa tekemällä remontin omin voimin. Tekemällä sitä oppii vaikkei vielä osaisikaan. Mä olen ollut timpuri-isälläni kesätöissä ja siellä opin paljon rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvistä jutuista.  Isäni on edelleen go to-henkilö, jolta kysyn apua remppajutuissa. Parasta on se, ettei hän ole koskaan aliarvioinut osaamistani, koska olen tyttö. Ennemminkin hän on kannustanut minua tekemään itse ja opettanut jos en ole jotain osannut. Välillä on hienovaraisesti kehoitettu kasvattamaan munat, mutta se on vaan ihan hyvä juttu. En ole koskaan ollut muutenkaan kovin neitimäinen. Pikkuhiljaa alkaa pysymään porakone ja vasara kädessä. Jätän kuitenkin suosiolla isommat rakennushommat hänelle. Isäni toteutti myös meidän uuden portaikon suunnitelmieni pohjalta, vaikka hänen ensimmäinen kommentti oli, että "Kyllähän sä ne nyt ittekkin osaat tehdä!". Right! En osannu... Toivottavasti saataisiin tuo peevelinmoinen mies myös meidän tulevaan saunaremonttiin avuksi. Vinkkelis vonkkelis vaan sinne suuntaan, niih!

Kiteytettynä sanoisin, että remontissa kannattaa panostaa ratkaisuihin ja materiaaleihin, jotka kestää aikaa, eikä mennä sieltä mistä aita on matalin! Se on kuitenkin pidemmän päälle edullisempaa ja kannattavampaa. Mä kun asun tollasen hermoheikin kanssa, niin meidän molempien hermo pysyy parempana kun kaikki toimii niinkuin pitääkin. Kannattaa myös karsia turha pois! Kaikki mitä ilman voi elää, on turhaa. Älkää kuitenkaan ottako liian kirjaimellisesti, sisustustavarat ja hömpötykset on tietysti välttämättömiä! Lähinnä tarkoitin, että huoneita ei tarvitse tunkea täyteen tavaraa vaan siksi että ”tälläinen nyt kuuluu joka talossa olla”. Jos ei ole ihan varma mitä on tekemässä, niin suosittelen palkkaamaan suunnittelijan jo ennen remontin aloittamista. Silloin kokonaisuus pysyy paremmin kasassa ja lopputulos on harkittu ja harmoninen. Vaikka suunnittelijallekkin täytyy maksaa palkkaa, niin hänellä on usein vinkkejä ja osaamista asioihin, joita ei itse tulisi ajatelleeksi. Ero lopputuloksessa on aika huomattava!

Huh! Kylläpä tuli pitkä teksti. Toivottavasti joku jaksoi lukea. Seuraavaksi asiaa keittiöremontista, stay tuned.

ennen / jälkeen vol. 2

Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteista mitä kirjoittelitte ennen / jälkeen vol. 1-postaukseen. Kiva saada positiivista palautetta muutoksesta, jonka eteen on tehty paljon töitä! Nyt ennen / jälkeen-sarja saa jatkoa, nimittäin vuorossa on meidän yläkerran/parven muutos.

Huomattavin ero on tietenkin noissa kaapin ovissa ja parven kaiteessa, joka blokkasi ennen kaiken valon. Vieläkään ei olla ymmärretty tuon ritiläkaiteen idologiaa, sillä kaapissa odotti nuo alkuperäiset kaiteet, jotka me kunnostimme. Alunperin ne ovat olleet harmaat, mutta jossain vaiheessa ne oli maalattu laseja myöten valkoisiksi. Mustina ne istuu tähän kokonaisuuteen mielestämme vähän paremmin. Vaatekaappiin laitoimme uuden muunneltavan rungon ja neljän metrin leveydeltä peililiukuovia, jotka heijastavat valoa ja luovat tilantuntua. Seinät tasoitettiin ja maalattiin puhtaan valkoisiksi. Vanhan oksennuksen värisen muovimaton päälle asennettiin villainen kokolattiamatto akustisista syistä. Ollaan oltu tähänkin valintaan todella tyytyväisiä! Kokolattiamatto makkarissa on ihan luksusta! Meistä kumpikaan ei ole aamuihmisiä. Ei sitten millään! Aamulla vällyjen välistä kömpiminen ei tunnu ihan yhtä kamalalta kun jalkojen alla on lämmin ja pehmeä matto.

Illat alkaa hämärtymään yhä aiemmin, joten parvella kuvaaminen alkaa olla jo melko haastavaa. Tänne kun ei muutenkaan juuri luonnonvalo osu. Mutta eiköhän pointti silti välity näistäkin kuvista. Ennen-kuvat on tälläkin kertaa Oikotien asuntoilmoituksesta. Vieläkö olette sitä mieltä, että remontti kannatti?

ennen / jälkeen vol. 1

Nyt kun ollaan saatu portaiden kaidekkin paikoilleen, niin teki mieli verrata melkein valmista remonttia lähtötilanteeseen. Vielähän täällä riittäisi tekemistä. Muutama lista repsottaa tai puuttuu kokonaan, mutta muuten alkaa olla valmista.

En tajunnut itse ottaa kunnon kuvia lähtötilanteesta. Sillon tuntui paljon tärkeämmältä hävittää tuo parven säleikkö sekä muoviset haitariovet. Alakerrasta ensimmäisenä purettiin tuo eteisen pömpeli ja keittiö. Vasta siinä vaiheessa tuli mieleen ottaa kuvia, mutta nekin otin puhelimella. Käytämpä tässä siis Oikotiellä asuntoilmoituksessa olleita kuvia, joista koko homma alkoi.

Mitään tarvetta muuttamiselle ei ollut. Olimme juuri saaneet edellisen asunnon remontoitua, mutta molempia kuitenkin hieman pänni kuitenkin kerrostaloasuminen. Asuntoomme kuului kun yläkerran naapuri kävi helpottamassa oloaan vessassa, seinänaapurin keskustelut, liikenteen hölinä ja joka kerta kun joku avasi rappumme alaoven. Tylsähkön työpäivän ratoksi selasin siis huvikseni asuntoilmoituksia ja törmäsin tähän nuhjuiseen loft asuntoon, jossa näin kuitenkin suurta potentiaalia. En itseasiassa edes haluisi ostaa vimotten päälle remontoitua asuntoa, koska yleensä niissä on aina jokin juttu joka ärsyttää. Haluan päästä toteuttamaan itseäni ja tehdä kodistä meidän näköisen. Tämä pikkuruinen asunto antoi siihen mahdollisuuden.

Esittelen teille nyt alakerran muutoksen kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Remontti on tehty melko pienellä budjetilla, mutta ero on silti melkoinen! Vai mitä olette mieltä? Kannattiko?

Rakkautta suomalaista muotoilua kohtaan

Suvi Valkoisesta Harmajasta pisti aluilleen suomalaista muotoilua kannattavan ja esiintuovan haasteen ja haastoi minutkin. Minulle tämä on hyvinkin ajankohtainen ja sydäntä lähellä oleva aihe. Moni teistä jo varmaan tietääkin, että olen itse muotoilija ja yrittäjän alku. Päätinkin käyttää tilaisuuden hyväksi ja soveltaa haastetta kirjoittamalla aloittelevan yrittäjän näkökulmasta.

Valmistuin muotoilijaksi keväällä 2013. Siitä asti olen miettinyt mitä tällä elämällä sitten tekisi. Oman alan töitä on melko heikosti tarjolla varsinkin Turun seudulla. Kokopäiväiseksi yrittäjäksi alkaminen on taas tuntunut ylitsepääsemättömän pelottavalta. Toisille yrittäminen taas tulee luonnostaan. Tähän mennessä olen valinnut kultaisen keskitien. Olen tehnyt omia juttuja palkkatöiden ohella, jotta mielenkiinto ja ammattitaito pysyisivät yllä. Ilokseni olen saanut huomata, että tuotteeni, joita olen hissukseen kotona kyhäillyt ovat herättäneet myös muiden mielenkiinnon. Mikään ei ole motivoivampaa kuin onnistumisen tunne! Tästä olen saanut paljon virtaa ja itseluottamusta.

Halu ja tahto kehittyä sekä panostaa omaan juttuun on nyt huipussaan! Olen kehitellyt omaa mallistoa, jonka tahtoisin jo markkinoille. Vastassa on silti yksi iso mörkö, raha. Toistaiseksi kaikki itseni sekä tuotteisiini kehittämiseen tarvittava raha ja aika on raavittu omasta selkänahastani, jossa ei tunnu olevan enää kovin paljoa raavittavaa. Usein sitä kuulee myös päiviteltävän design tuotteiden hintoja, ja myönnän syyllistyväni tähän joskus itsekkin. Ensimmäisiä ajatuksia saattavat olla "Mäkin osaisin suunnitella tollasen", "Tuon voisi hyvin tehdä itsekkin" ja "Mikä tossa oikein maksaa?". Harvoin ajatustyö menee kuitenkaan niin pitkälle, että ajateltaisiin kuinka paljon vaivaa sen eteen ollaan nähty. Tuote itsessään voi olla yksinkertainenkin, mutta sen suunnitteluun on todennäköisesti käytetty tuhottomasti aikaa, jotta ollaan löydetty oikea muoto, materiaali ja valmistaja. Eivätkä ideatkaan synny yhdessä yössä. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon markkinointi, pakkaukset, postituskulut, palkat jne. Aika pieni prosentti jää suunnittelijan taskuun. Tästä aiheestahan voisi paasata loputtomiin, mutta säästän teidät siltä tällä kertaa. (Jos aihe kiinnostaa, suosittelen katsomaan Objectified dokumenttielokuvan.)

Suvi ehdotti osa-aikaisten yrittäjien veroprosentin keventämistä. Tuon luettuani olisin voinut halata Suvia niin kovaa, että hänellä olisi ollut vaikeuksia hengittää! Olen aivan samaa mieltä, että tämä saattaisi kannustaa lisää suomalaisia yrittäjiä. Ainakin minua! On muuten ihan älyttömän hienoa huomata, miten suomalaista muotoilua arvostetaan yhä enemmän. Moni bloggarikin on ottanut asiakseen tukea ja tuoda esiin suomalaista osaamista ja tämä on siis tosi hienoa! Erityisesti Modernisti Kodikkaan Kerttu on ansainnut tästä hyvästä syvän kumarruksen, hatun noston ja kiitoksen!

Hankaluuksista huolimatta, on ilahduttavaa nähdä sinnikkäitä yrittäjiä jotka uskovat omaan juttuunsa! Näistä esimerkkinä turkulaiset Saaja ja Olli sekä BeDesign! Vastaavista menestystarinoista saan itsekin motivaatiota, inspiraatiota ja uskoa mun omaan juttuun! Nyt kun olen jo melkein kasvanut aikuiseksi, tiedän että tämä on mun ala ja tässä olen hyvä. Pekka Hyysaloa lainaten, asenne ratkaisee aina! Aikaa riittää siihen mikä kiinnostaa ja ne rahan roposet kerätään kasaan vaikka väkisin. Musta ei tullut lääkäriä, lakinaista tai kauppatieteiden maisteria. Musta tuli muotoilija! Oman elämäni kultamitalisti.

Ja nyt... Hyvät naiset ja herrat, esittelen teille mun rakkaat lapseni, JUTAN by Jutta Tanninen malliston protot. Mallisto tulee tästä vielä kasvamaan, mutta tästä on hyvä aloittaa. Logon on muuten suunnitellut lahjakas ystäväni Sanni Vuori, jota olen hehkuttanut jo aikaisemminkin kylppäripostauksessa. Kyllä Suomessakin osataan!

Kuvassa aiemminkin blogissa vilahtaneet hiirimatto ja kirjekuorilakku. Lisäksi löytyy lasinalusia, rusettiheijastin ja leikkuulauta/tarjoilualusta nahkasilla kantokahvoilla.

Tämä haaste kiertää varmasti monta sisustusblogia, joten minäpä haastan White Trash Diseasen Natan! Ollos hyvä vain Nata! 

Ah, vapaapäivä!

Miten hyvältä tuntuukaan vapaapäivä seitsemän päivän työputken jälkeen! Ja mitä vielä, kahden vapaapäivän putki, keskellä viikkoa. Vihdoin on aikaa tehdä vähän omiakin juttuja.

Ensinäkin, nukuin ihan överipitkään, ihan vaan siksi koska voin. Kävin syömässä tacoja Turun keskustassa. Ja ihan ilman mitään kiirettä aloitin luovan prosessini. Laitoin hippimusan soimaan, kiristävät vaatteet heitin myttyyn lattialle, hiukset kiinnitin niin ylös nutturalle kuin suinkin mahdollista, valkkari kylmään ja pussi irtokarkkeja työpöydälle, eli keittiön saarekkeelle.

Siskoni on jo jonkin aikaa pyytänyt minua tekemään hänelle nahkaisen kirjekuorilaukun. Olen ideoinut ja pyöritellyt päässäni ideoita miten tämän toteuttaisin, mutta nyt ehdin siihenkin keskittymään ja perehtymään paremmin.  Tuossa se nyt on. Onnistui melko hyvin. Laitoin pari kuvaa tästä Instagramiinkin ja sielläkin innostuttiin niin, että saan tehdä vielä pari lisääkin!

Aiemmin olen kirjoittanut täällä, kuinka olen etsinyt jotain hienoa pystysuuntaista isoa taulua tai julistetta tuohon senkin päälle, mutta kaikki potentiaaliset ovat olleet vaakasuuntaisia. Niinkuin tuokin, joka siinä on tähän asti ollut. Seinässä on siis iso aukko, josta päästään käsiksi ilmanvaihtojärjestelmään. Siinä oli ennen ovi, mutta se oli susiruma. Pystysuuntainen taulu sopisi tähän paremmin ja saisi tilan näyttämään vähän korkeammalta. Instagramissa törmäsin joskus johonkin inspiskuvaan, jossa luki "Home is where the pants aren't". Tämä osui ja upposi, koska osasin samaistua siihen niin hyvin. Meidän taloudessa housut riisutaan pois jo melkein ennen kenkiä. Useinhan sitä törmää hienoihin juttuihin, mutta ei niitä välttämättä jälkeenpäin enää muista. Tuo kuitenkin tallentui verkkokalvoilleni, joten aloin metsästämään siitä julistetta. Löysinkin yhden, mutta se oli liian pieni peittämään tuota meidän seinän aukkoa. Idea oli siis vaan pakko varastaa ja toteutin siitä oman versioni.

Tässä siis DIY vinkki: ostin 100*70 cm mustan mainoskartongin ja sudin siihen valkoista maalia. Easy as that! Mietin alkuun, että pitäisikö sitä jotenkin luonnostella alkuun, mutta oloni oli sillä hetkellä spontaani ja luova, joten mietin mielessäni "just go with the flow". Lopputulos on luultavasti parempi nyt, kuin että olisin luonnostellut ensin. Aikaa meni noin kaksi minuuttia ja rahaa 3,70 euroa. Valkoista maalia ja kehykset oli kotona valmiina.

Illalla oli vielä aikaa siivota meidän yläkerta, tissutella valkkaria ja katsella huonoja elokuvia. Mitäs mieltä olette mun vapaapäivän aikaansaannoksista?

Project Thonet vol. 2

Thonet projekti on nyt valmis ja tässä lopputulos. Istuinosan verhoilun saatan vielä vaihtaa, kunhan löydän sopivan, mutta tämä kelvatkoon hetkeksi. Kangas on Marimekon Frekvenssi, jota löytyi valmiiksi kaapista.

Viime viikolla kyselin teiltä vinkkejä maalisävyyn. Suurimman kannatuksen saivat pastellin sävyt, etenkin minttu. Mintun väristä tästä ei tullut, mutta otin kopin pastellin sävyistä. Itse ajattelin harmaata tai jopa vihreää, mutta tässä värissä yhdistyy nyt vähän molemmat. Valitsin sävyn Tikkurilan Tunne Väri -värikartasta ja sävyn nimi on Nefriitti (N494). Pimeällä tuoli näyttää enemmän harmaalta, mutta jossakin valossa pastellin vihreältä.

Itse olen melko tyytyväinen tähän värivalintaan. En halunnut valita mustaa tai valkoista, koska yleensä valitsen aina jomman kumman! Halusin tämän tuolin erottuvan meidän muuten melko värittömästä sisustuksesta, mutta en liikaa. Siksi en valinnut mitään kirkuvan räikeää väriä. Toiseksi uskon, että olisin kyllästynyt siihen viikossa. Mitä olette mieltä? Oliko nappi värivalinta vai mentiinkö pahasti mönkään?

En itse löytänyt juuri vinkkejä Thonetin tai muiden wieniläistuolien kunnostukseen, joten tässä pari teille pari vinkkiä, jotka pätee kyllä kaikkien huonekalujen kunnostukseen.

- Ainakin Thonetin osat oli kiinnitetty ruuveilla, joten se oli helppo purkaa osiin. Silloin hiominen ja maalaminen ovat paljon helpompaa ja lopputulos on paljon siistimpi.

- Suosittelen tekemään perusteellisen hionnan, vaikka se onkin superkypsyttävää puuhaa. Itse pyrin hiomaan niin lähelle puupuhdasta kuin vain ikinä jaksan. Tällöin maali tarttuu paremmin ja maalipinnasta tulee sileämpi ja siistimpi. Etenkin lakka- ja vahakäsittelyiden kanssa perusteellinen hiominen on äärimmäisen tärkeää.

- Jos nurkista löytyy hiomakone, suosittelen sen käyttämistä! Hiomajälki on siistimpää ja kädet välttyvät suurimmalta rasitukselta.

- Joskus olen käyttänyt myös sikliä (en perunaa, vaan teräslastaa, jolla voi raapia vanhaa maalia tai lakkapintaa pois), joka myöskin nopeuttaa puuhastelua. Testasin sitä tähänkin tuoliin, mutta pyöreään pintaan huomasin hiomisen olevan nopeampaa.

- Jos pinnassa on naarmuja tai kolhuja, ne voi paikata puukitillä tai esimerkiksi kemiallisella puulla. Itse olen käyttänyt molempia ja molemmat toimii. Yksi kikka on säästää hiomispölyt, sekoittaa sitä liimaan ja paikata kolot, jolloin päästään lähelle oikeaa sävyä. Tätä olen itse testannut vain kerran ja pidän enemmän valmiista kitistä.

- Paikatut kohdat tietysti hiotaan sileäksi.

- Hiomapölyt ja lika kannattaa putsata perusteellisesti, jotta maalipinnasta tulisi sileämpi.

- Suosittelen satsaamaan hyviin maalitarvikkeisiin. Mikään ei ole kamalampaa kuin halpa suti, josta irtoaa karvoja. Se tietää sinulle vaan lisää työtä ja hiomista. Varsinkin jos on yhtä tarkka kuin minä, eikä siedä yhtäkään valumajälkeä / karvaa missään.

- Minä käytän yleensä huonekalujen maalauksessa Tikkurilan Empire maalia, koska se tasoittuu itsestään tosi kauniisti, eikä siinä näy juurikaan edes sudin jälkiä.

- Kuivumispaikka kannattaa miettiä ennen kuin maalaat! Tämän tuolin osat laitoin roikkumaan ruuvin ja rautalangan avulla, jolloin ne oli helppo maalata ja jättää kuivumaan ilman, että juuri maalattuun pintaan ei tulisi enää osumia.

- Maalikerroksien välissä hion yleensä kaikki pinnat vielä hienolla hiekkapaperilla käsin.

- Kun maalipinta tyydyttää, tuolin voi koota. Jos on tarvis, liitoksiin voi lisätä liimaa jne...

- Lopuksi voi ihastella omaa kädenjälkeä.

 Tapoja on varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin, mutta itse olen huomannut tämän toimintakaavan olevan paras. En todellakaan ole näissä hommissa mikään pro, mutta tykkään puuhastella ja jälki on yleensä minua tyydyttänyt.

Tämän tuolin edellinen omistaja ei ollut hionut vanhaa lakkapintaa ollenkaan, joten maali ei ollut tarttunut kunnolla. Lisäksi oltiin käytetty huonoa sutia, joka jätti sottaisen jäljen. Tuolia myöskään ei ollut purettu, jonka vuoksi selviä sudin jälkiä oli näkyvissä etenkin sellaisissa kohdissa, jossa osat liittyy keskenään. Myöskään valumajäljiltä ei oltu vältytty. Aikaa tähän operaatioon oli luultavasti mennyt alle tunti, kun minulla meni varmaan kymmenen. Mutta ero lopputuloksessa on aikamoinen! Kuvan lähtötilanteesta voit tsekata täältä.