Enpäs ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään pitkään aikaan. Se saattaa johtua pienestä turhautuneisuudesta, jota on ollut lähiaikoina ilmassa. Sitä on joutunut huomaamaan, että remontissa ei aina mene hommat niin kuin itse on ajatellut...
Kuviakaan en ole kehdannut napsia, sillä koko kämppä on täynnä pahvilaatikoita, roskaa, kodinkoneita, rakennuspölyä.. you name it, we got it! Mitään ei ole oikein päässyt siirtelemään oikeille paikoille, ennen kuin uusi keittiö on paikoillaan. Uusia kalusteitakaan ei kannata vielä kantaa sisään, sillä ne ei juuri ovesta peremmälle mahtuisi.
Jätimme vanhan asuntomme uuden asukkaan hellään huomaan kuukausi sitten. Remontin ajan olemme siis majailleet maalla vanhempieni luona. Stressiä kyllä kieltämättä helpottaa äidin leipoma pannari ja joka ilta lämpiävä puusauna, mutta hinku omaan uuteen kotiin on kuitenkin kova! Sisustusvimma on välillä käynyt niin suureksi, että vanhempienikin huonekalut ovat kovaa kyytiä vaihdelleet paikkoja.
Suuri pettymys oli myöskin ammattikoululle maalattavaksi lähettämämme parven kaiteet, joista kerroin aikaisemmin täällä. Ulkoistimme maalauksen koululaisille, koska itsellä ei ollut tilaa eikä energiaa ruveta näitä rahnuttelemaan. Koululla niitä ei oltu kuitenkaan vaivauduttu hiomaan eikä niiden maalaukseenkaan oltu juuri panostettu. Osittain kaiteista paistoi vaalea maali läpi ja osittain niissä oli epämääräisiä maalimöykkyjä. Eipä siinä auttanut muu kuin ottaa hiomakone kauniiseen käteen ja alkaa surruttelemaan maaleja pois. Onneksi vanhempieni autotallissa on hyvää tilaa tämän kaltaisille projekteille. Pikkuhiljaa projekti etenee muutaman ärräpään säestäen puuhastelua.
Tässä pari kuvaa tilanteesta ennen kun laitoin hiomakoneen laulamaan. Naarmut tulivat kuljetuksessa, muuten muuten maalausjälki oli kuvanmukainen. Tässä kohtaa hermoa kiristi niin, ettei tehnyt mieli pystyttää tuon kummoisempaa kuvaus studiota. Pahoittelut siis ankeista kuvista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukavaa lukea teidän kommentteja. Jätä siis omasi tähän. Kiitos!