30 neliötä murhetta

Meidän olohuoneen viisi metriä korkea, kuusi metriä leveä seinä on aiheuttanut jos jonkinmoista mielen pahoitusta. Ensimmäinen ongelma oli lasikuitutapetti. Kuka nyt jaksaisi ruveta tasoittamaan tuon kokoista seinää? Aluksi laiskotti ja koitettiin keksiä keinoja välttyä tältä työltä. Meinasimme jo luovuttaa ja jättää tämän seinän entiselleen. Eteisen vaatekaapin poisto oli kuitenkin jättänyt siihen jälkiä ja reikiä. Vielä tässäkin kohtaa googlettelin sopivan kokoisia peilejä, jotka peittäisivät kaikki koloset.

Seinän kohtaloa pohdittiin kauan, kunnes päätimme että nyt se on tehtävä jos koskaan. Nyt olisi mahdollisuus roiskia maalia ja tasoitetta ympäriinsä varomatta. Satun olemaan nimittäin melko sottainen maalari. Kuitenkin päätimme mennä sieltä, mistä aita on matalin. Vanhassa asunnossamme käytimme paljon Tikkurilan struktuuripinnoitetta, joka antaa seinille eläväisen ja ihanan mattaisen pinnan. Sitä käyttämällä ei tarvitsisi tasoittaa lasikuitutapettia ihan tasaiseksi asti. Astelimme siis maalikauppaan ja valitsimme vaaleanharmaan sävyn.

Ja eikun tasoittamaan seinää! Koin ehkä lieviä ylettymisongelmia tuon viisimetrisen seinän kanssa. Tämä 162 senttinen tyllerö ylettyi juuri ja juuri yli puolen välin ja sitten menikin sormi suuhun. Onneksi on pitkä mies ja pappa, joka omistaa rakennustelineet. Telineet tulivat meille kotiinkuljetettuna hintaan nolla euroa, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Tosin onhan nuo ehkä hieman liian massiiviset ja niiden siirtämistöissä sai punnertaa päivän jalkakyykyt.

Kun seinä oli kertaalleen läästitty tasoitteella, pohjamaalasimme sen samalla sävyllä kun tuleva stuktuuripinnoite. Tässä vaiheessa seinän värivalinta alkoi hieman epäilyttämään. Harmaan sävy näytti meidän silmään enemmänkin vaaleansiniseltä, mutta jatkoimme siitä huolimatta. Levitimme struktuuripinnoitteen lastalla ja se loppui tietenkin kesken. Kuinkas muutenkaan! Kävimme siis ostamassa uuden pönikän.

Koitti ystävänpäivä ja otimme päivän loman remontoinnista. Kävimme syömässä Aurakadulla ravintola Karussa. Siellä sisustus, ruoka ja palvelu on kertakaikkisen kohdallaan ja sielu lepäsi kunnes...  Kunnes me molemmat tuijotimme vuoron perään ravintolan seinää emmekä päässeet siitä enää yli. Se oli mahtava! Ihanan rouhea betonia jäljittelevä pinta vei meidät mennessään ja samanlainen oli saatava!

En vieläkään tiedä miten Karun seinät ovat toteutettu, mutta me päätimme koittaa tehdä vastaavan seinän saneerauslaastilla. Teimme ensin pienen testin kipsilevylle ja jännityksellä odotimme seuraavaan päivään sen kuivumista. Kuivuttuaan pinta oli juuri sopivan rouhea ja sävy oli täydellinen. Testissä toki kuviointi lähti vähän käsistä. Niin sanottuisin "pohjatöihin" oli mennyt jo monta sataa euroa, mutta se piti nyt unohtaa. Päälle läästittiin 40 euron edestä ihan perinteistä saneerauslaastia (muistaakseni se oli Kiillon superfixiä). Jos muuten päätätte koittaa samaa kotona, kannattaa jättää ikkuna auki. Muuten asuntoon saattaa tulla melko trooppinen ilmasto, niin kuin meille kävi. 

Olihan tuossa 30 neliön seinässä hommaa kerrakseen ja välillä vaikutti siltiä, että meillä oltaisiin sairastuttu Touretten syndroomaan. Lopputulos on kuitenkin mieleinen. Onhan sen eteen vuodatettu verta ja kyyneliä kirjaimellisesti.