Onnea on omistaa maailman taitavin ja ihanin isä!

Kaikkien aikojen paras pääsiäisyllätys ei tullut tällä kertaa munasta, vaan isäni toimesta. Olen kauan jo katsellut sillä silmällä erilaisia pölkky jakkaroita. Harmikseni olen todennut kerta toisensa jälkeen olevani liian köyhä hankkimaan niitä. Pääsiäisen alla isäni oli ollut puuhommissa metsässä ja löytänyt paksurunkoisen myrskyn kaataman puun, joka olisi täydellinen pölkkyjäni varten. Eipä siinä kauaa ollut nokka tuhissut (kirjaimellisesti meidän suvussa tuhistaan keskittyessä melko kovaan ääneen) kun terassilla odotti kuusi uskomattoman hienoa pölkky jakkaraa! Kaikki olivat viimisen päälle passissa ja isä oli jopa jyrsinyt kaikille pölkyille kolme jalkaa, jotka estää keikkumisen eri alustoilla. Lisäksi jalat helpottavat pölkkyjen siirtelemistä. Ah! I'm so happy!

Muiden kateudesta vihreiden pääsiäisvieraiden lisäksi siskoni halusi ehdottomasti samanlaiset. Tosin kuusi pölkkyä ei hänelle riittänyt vaan ahneuksissaan niitä piti saada ainakin tuplasti enemmän ja inspiraatiopuuskassa he tekivät vielä pöydänkin pölkyistä. Siinä vierähti siis päivä jos toinenkin. Eipä tiennyt isä mihin ryhtyi, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että hän jos kuka on ansainnut maailman paras isä palkinnon!

Kuvat on nappastu pian tekemisen jälkeen. Käyn ihastelemassa niitä päivittäin ja ne saavat kyllä koko ajan lisää luonnetta kuivuessaan. Puu on halkeillut sieltä täältä ja sinistymät reunoilta ovat hälvenneet jo vähän. Odotan jo kovin, että nämä saisivat kyydin omalle terassille. Näiden kaveriksi mietin Ikean Garpen pöytää, joka on musta ja simppeli. Näistä tulisi aika hauska ja kuitenkin moderni parivaljakko. Kesällä huvittaisi kokeilla vielä lampaantaljaa persauksen alle.

IKEA GARPEN

muuttolaatikoita ja sekavia tunteita

Olen parina päivänä päässyt vihdoin purkamaan joitakin muuttolaatikoita. Paljon on vielä purkamatta ja hommaa on vielä läjäpäin, mutta se fiilis kun saa omia tavaroita esille, on jollain tapaa todella palkitsevaa. Laatikoita purkaessa tuli kuitenkin jotenkin outo ja haikea olo. Kaikki omat tärkeät tavarat ovat olleet kohta kolme kuukautta sullottuina laatikoihin ja jälleennäkeminen näiden kaikkien kanssa herätti sekavia tunteita. Olen hyvin pärjännyt ilman tuota kaikkea, mutta ai että oli ihanaa olla taas kaiken oman roinan keskellä. Tuli ihanan kotoisa fiilis, vaikken vielä ole ihan täysin sisäistänyt ajatusta muuttamisesta vihdoin uuteen kotiin. Täällä maalla on ollut vähän turhan kotoisaa asustella.

Vaikka kaikkea tavaraa pitääkin vielä tuhanteen kertaan siirrellä paikasta toiseen, jotain oli saatava esille sitä mukaan kun niitä laatikoista tupsahteli. Uudet society6stä tilatut julisteetkin oli saatava kehyksiin. Purin remontin hitaasta etenemisestä aiheutunutta turhautuneisuutta siis nettishoppailuun ja tilasinkin oikein urakalla uusia julkkia. En edes tiedä mihin aion kaikki laittaa, mutta ei sen niin väliä! Siitä tuli hetkellisesti parempi mieli. Tuon ison kalenterin löysin Helsingin reissultani Granitista, jossa pääsin käymään ensimmäistä kertaa. Samaan syssyyn ostin tussin, jolla voi kirjoitella lasiin kaikkea äärimmäisen tärkeää ja pyyhkiä pois kun kyllästyy.

Tietokoneen olen raahannut mukanani tänne landelle, mutta sen paikka, tai siis työpisteeni paikka tulee olemaan tuossa. Tilaa meillä on aika rajoitetusti, joten työpisteeni tuli vaatekaapin yhteyteen, liukuovien taakse. Pienihän tuo tila on, mutta olen siihen jo rakastunut. Muualla asunnossa vallitsee melkoisen mustavalkoinen ja teollishenkinen sisustus, mutta yläkerran liukuovien takaa löytyy aivan toinen maailma.

jotain valmista

Aiemmin rappusten suunnitelmista kerroin täällä. Kun purimme eteisen säilytyskompleksin, piti säilytystila saada jonnekkin toisaalle. Mikä olisi parempi paikka säilytykselle, kuin muuten aivan silkka hukkatila? Halusin siis käyttää hyödyksi rappusten alle jäävän tilan ja suunnittelimme sinne pyörillä kulkevat ulosvedettävät kaapit, joita on kolme. Vasemmassa reunassa on isoin tila, joten sinne laitoimme tangon takkeja varten. Keskimmäisessä kaapissa on kengät ja kaikken pienimmässä kaapissa on tilaa pipoille, hansikkaille ja sen semmoisille. Kirsikkana kakun päällä alimman rappusen alla on vielä sympaattinen pikku laatikko. Kaikki tila on otettu siis käyttöön, enkä kadu päätöstäni vanhan kaapin purkamisesta tipan tippaa. Toki, tässäkin ratkaisussa oli omat ongelmansa. Lattia oli niin vino, että ulosvedettävät kaapit oli todella haastavaa saada toimimaan. Mutta kaikki onnistuu kun on taitava timpuri! 

Rappuset ovat olleet valmiina ja odottaneet maalia pintaan jo jonkin aikaa ja nyt VIHDOIN ne sitä saivat. Rappuset tehtiin koivuvanerista ja molemmat meistä piti niistä jo sellaisenaan. Mieli teki jättää ne maalaamatta, mutta ne eivät kuitenkaan millään olleet sovussa tuon meidän komean oven kanssa, joten päätimme kuitenkin maalata ne. Valkoisena ne maastoutuvat ympäristöön paremmin ja näyttää huomattavasti kevyemmiltä. Myös tuo parvea kannatteleva tolppa saatiin nyt huomaamattomammaksi. Siinäkin oli kyllä oma hommansa. Tolpan sisällä menee ilmeisesti metallitolppa, joka on vuorattu laudoilla. Aiemmin lautojen saumat irvistelivät, eikä lopputulos näyttänyt kovin viimeistellyltä. Minä tasoitin irvistelevät kolot, hioin pinnat tasaiseksi ja lopulta maalasin samalla maalilla kuin rappusetkin. Olen huomattavasti tyytyväisempi siihen nyt kuin aiemmin. 

Halusin vetimiksi jotkut, jotka ei näyttäisi vetimiltä ja parhaimmillaan niilläkin olisi joku funktio. Valitsin siis Muuton Dots naulakot suorittamaan vetimen virkaa. Silti niihin saa ripustettua vaikka laukun, huivin tai mitä millonkin. Ne toimivat erittäin hyvin tässäkin tehtävässä. Vinkkinä siis kaikille muillekkin näistä haaveileville. Itse vaihdoin näihin vielä ruuvit, niin soveltuvat vedintarkoitukseen vielä paremmin.

Pari kuvaa tuli nappastua fiiliksissä iltahämärällä maalausurakan jälkeen. Vihdoin jotain valmista!

töitä, humputtelua ja panikointia.

Tovi sitten kävin Helsingissä ihmettelemässä minkälaista on työskennellä eri myymälässä. Olihan se erilaista ja hämmentävää. Ihan kuin olisi vasta alottanut uudessa työssä, eikä oikein tajua siitä vielä hölkäsen pöläystä, vaikka kaiken pitäisi olla ennestään tuttua. No, hyvin se kuitenkin meni ja oli mukavaa irtaantua remonttihommista muutamaksi päiväksi. Toki vierailun jälkeen oli taas mukavaa palata omaan myymälään, josta on tullut kuin toinen koti. Kaikki tavarat olivat tutuilla paikoillaan ja ihanat työkaverit olivat tietenkin ikävöineet minua jo kovasti.

Helsingin vierailu ei kuitenkaan suinkaan ollut pelkkää työtä, vaan myös hupia. Koen sen ehkä jopa tärkeämpänä. Heh... Yövyin rakkaan siskoni ja hänen poikaystävänsä luona. Vierailuni sattui oikein oivalliseen aikaan, sillä he veivät minut MØn keikalle Tavastialle ja se oli kerrassaan loistava keikka! Kolahti kyllä meikäläiseen ja kovin!

Ja kävinhän minä shoppailemassakin. Shoppailupäivä alko tosin aika dramaattisesti, sillä jäin jumiin parkkihallin hissiin. Oli melkoisen traumaattinen kokemus, mutta onneksi mukava nainen puhelimen päässä osasi neuvoa minut ulos. Lopulta pääsin kuin pääsinkin kiertelemään muun muassa kaikki Punavuoren ihanat sisustusliikkeet ja hyppysiin tarttui vaikka mitä. Viimeisetkin pennoset meni. 

Sillä aikaa kun minä humputtelin ja panikoin hississä, kotona koottiin keittiötä. Oli kyllä ihana palata kotiin kun kauan odotettu keittiö oli jo melkein paikoillaan. Kerron teille nyt salaisuuden, uusi keittiö on MAHTAVA! Alla pieni sneak peek keittiöön ja Helsingin tuliaisiin. Lisää luvassa myöhemmin.

turhautumista ilmassa

Enpäs ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään pitkään aikaan. Se saattaa johtua pienestä turhautuneisuudesta, jota on ollut lähiaikoina ilmassa. Sitä on joutunut huomaamaan, että remontissa ei aina mene hommat niin kuin itse on ajatellut... 

Kuviakaan en ole kehdannut napsia, sillä koko kämppä on täynnä pahvilaatikoita, roskaa, kodinkoneita, rakennuspölyä.. you name it, we got it! Mitään ei ole oikein päässyt siirtelemään oikeille paikoille, ennen kuin uusi keittiö on paikoillaan. Uusia kalusteitakaan ei kannata vielä kantaa sisään, sillä ne ei juuri ovesta peremmälle mahtuisi.

Jätimme vanhan asuntomme uuden asukkaan hellään huomaan kuukausi sitten. Remontin ajan olemme siis majailleet maalla vanhempieni luona. Stressiä kyllä kieltämättä helpottaa äidin leipoma pannari ja joka ilta lämpiävä puusauna, mutta hinku omaan uuteen kotiin on kuitenkin kova! Sisustusvimma on välillä käynyt niin suureksi, että vanhempienikin huonekalut ovat kovaa kyytiä vaihdelleet paikkoja.

Suuri pettymys oli myöskin ammattikoululle maalattavaksi lähettämämme parven kaiteet, joista kerroin aikaisemmin täällä. Ulkoistimme maalauksen koululaisille, koska itsellä ei ollut tilaa eikä energiaa ruveta näitä rahnuttelemaan. Koululla niitä ei oltu kuitenkaan vaivauduttu hiomaan eikä niiden maalaukseenkaan oltu juuri panostettu. Osittain kaiteista paistoi vaalea maali läpi ja osittain niissä oli epämääräisiä maalimöykkyjä. Eipä siinä auttanut muu kuin ottaa hiomakone kauniiseen käteen ja alkaa surruttelemaan maaleja pois. Onneksi vanhempieni autotallissa on hyvää tilaa tämän kaltaisille projekteille. Pikkuhiljaa projekti etenee muutaman ärräpään säestäen puuhastelua.

Tässä pari kuvaa tilanteesta ennen kun laitoin hiomakoneen laulamaan. Naarmut tulivat kuljetuksessa, muuten muuten maalausjälki oli kuvanmukainen. Tässä kohtaa hermoa kiristi niin, ettei tehnyt mieli pystyttää tuon kummoisempaa kuvaus studiota. Pahoittelut siis ankeista kuvista!