Mulla on uusi työpöytä! Ennen työpisteeni oli liukuovien takana ja työtasona oli 100 cm leveä, 50 cm syvä hyllytaso, joka on toiminut hyvin tähän asti. Nyt kuitenkin tarvitsin säilytystilaa kaikille mun tuotteisiin liittyville matskuille ja työkaluille. Tänään meidän pihaan tuotiin lavallinen pakkausmateriaaleja ja meni vähän sormi suuhun, että mihinkäs mä nämä nyt tungen? Ei oikeen käynyt sisustuselementtinäkään.

Kävin Ikeasta hakemassa työtason hintaan 19 euroa ja Hayn pukkijalat odotti varastossa. Nyt vasta tajuan, että onhan mulla ollut vähän ikäväkin kunnon työpöytää, johon voin tuttuun tapaani kerätä röykkiöittäin tavaraa. Kaikki perheenjäsenet eivät olleet kyllä tästä muutoksesta kovin innoissaan. Arvaattekos mihin tämän uuden pöydän sijoitin? Okei, toi timantti taitaa vähän paljastaa.

Kuvissa komeilee tietysti JUTAN Jussi-hiirimatto. Siihen onkin kertynyt patinaa jo yli vuoden ajalta ja päivä päivältä siitä tulee entistä kauniimpi.

Karrin kuvaukset

Viikonloppuna aloitettiin JUTAN tuotekuvaukset. Halusin nyt jakaa teidänkin kanssa vähän esimakua tulevasta. Detskukuvia tulossa vielä myöhemmin.

Halusin suunnitella rusettiheijastimen rinnalle myös unisex heijastimen, jotta miehetkin voisivat näkyä pimeällä, ja vielä tyylikkäästi. Suunnittelussa inspiraation lähteenä toimi vimosen päälle pukeutuva ystäväni Karri. Pidin lähtökohtana sitä, että heijastimen tulisi olla sellainen, jota hänkin kehtaisi pitää. Niinpä se sai minimalistisen muotonsa ja nimensä, Karri-heijastin.  Se kiinnitetään nipsulla vyölenkkiin, reppuun, vetoketjuun... Ihan mihin vain. Ulkopuoli on joko mustaa tai nuden väristä nahkaa, sisäpuoli on heijastin.

Karri tuli ihan Helsingistä asti mulle malliksi. Kuvauksistahan ei meinannut kaiken nauramisen keskellä tulla mitään, mutta kyllä joukkoon mahtui muutama ihan hyväkin otos. Kuvauspaikat ovat mulle kumpainenkin todella inspiroivia paikkoja, joten mikä voisikaan olla parempi miljöö kuvata tuotteita?

Jokos teillä on heijastimia? Ulkona alkaa olemaan jo tosi pimeä ja kylmä!

Remppatarinoita osa 2

Jutan remppatarinat saa nyt jatkoa, tällä kertaa vuorossa keittiö.

Keittiö oli meillä se, joka nielaisi isoimman osuuden budjetistamme. Tämä oli toki odotettavissa ja näin olimme budjetoineetkin. Teimme kuitenkin aika hyviä löytöjä, joista olemme aika ylpeitä. Keittiö onnistui muutenkin niin hyvin, että se jaksaa ilahduttaa edelleen ja uskon, että vielä pitkään tulevaisuudessakin.

Pyysimme tarjousta keittiön kaapeista muutamasta paikasta, mutta meille parhaan vaihtoehdon tarjosi Saneria. Ovien sävy oli juuri täydellinen mattamusta ja sopivat vetimetkin löytyi samasta pajasta. Mulla on joku fiksaatio vetimiin, jostain syystä yleisesti vihaan niitä. Halusin siis jotkut huomaamattomat vetimet. Edellisessä keittiössä meillä oli vetokololliset kaapit ja laatikot, nyt halusin jotain erilaista. Sopiva työtaso löytyi Bauhaussista huomattavasti edullisempaan hintaan, kuin keittiöliikkeistä, enkä koe sen olevaan yhtään huonompi. Kannattaa siis mennä tutustumaan valikoimaan, jos keittiöremontti on edessä. Siinä voi säästää sievoisen summan rahaa. Keittiötä remontoidessa kannattaa kuitenkin muistaa, ettei välttämättä kannata valita sitä halvinta vaihtoehtoa. Keittiön kaapit ja laatikot ovat kuitenkin kovalla kulutuksella ja niiden tulisi kestää monta vuotta vielä remontin jälkeenkin.

Keittiön koneet ostimme sisustaminen & rakentaminen-messuilta Gigantin osastolta, josta saimme hyvät tarjoukset.  Meillä ollaan sen verran heikkohermoisia kokkeja, että hermo ei kestä yhtään jos koneet temppuilee tai ei toimi kunnolla. Siispä valitsimme nyt hyvät kodinkoneet, mutta messuhintaan saimme ne silti edullisemmin kuin edellisen keittiön huonompi laatuisemmat koneet. Suosittelen siis kyyläämään messujen tarjontaa ja tarjouksia. Viime vuoden rakentaminen ja sisustaminen-messut osuivat meille täydelliseen aikaan ja niistä oli meille tosi suuri hyöty jopa taloudellisesti.

Edellisestä keittiöremontista viisastuneina me päätimme pitää kaikki toiminnot entisillä paikoillaan, jolloin vältyimme suurimmilta sähkäri- ja putkarilaskuilta. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta hyvä keino säästää muutama penni.

Myös keittiön asennuksessa säästettiin, sillä kaapit asennettiin itse. Suurena apuna asennuksessa oli avomieheni ammattitaitoinen ystävä, kalja- ja kahvipalkalla. Suuri kiitos avusta! (I know you're reading!) Miesten puuhastelun seuraaminen oli melko hauska ohjelmanumero. Siitä olisi melkein riittänyt matskua johonkin reality-ohjelmaankin. Mä koitin pysyä poissa jaloista.

Keittiön välitilaan valitsimme mikrosementin, joka ei myöskään ollut edullisin vaihtoehto, mutta erilainen ja me molemmat tykästyimme siihen. Mikrosementtien hinnat vaihtelevat valmistajista riippuen tosi paljon, joten kannattaa vertailla ja pyytää tarjouksia useammasta paikasta. Me löysimme sopivan vaihtoehdon Mattoliike Sepristä. Hiljattain tutustuimme myös Belle Artin huikeaan valikoimaan.

Keittiö on nyt just eikä melkeen sellanen kuin haluttiinkin. Mitään en muuttaisi! Ja vaikka vaalea puutaso on erittäin haastava ja vaatii hellää huomiota ja rakkautta, niin se on sen arvoinen.

Loppukevennykseksi saatte ihailla tuota kahvia hörppivää tanttaa, jolla on jonkin näköinen polkkatanssi käynnissä näköjään. Käykäähän lukemassa myös Styleroomin uusin jäsenesittely. Siellä saattaa olla tuttu pärstä pörisemässä.

Remppatarinoita osa 1

Ennen / jälkeen kuvat herättivätkin mukavasti huomiota ja mielenkiintoa. Kerroin, että meidän remontti tehtiin pienehköllä budjetilla. Olihan remontti sen verran mittava, että kyllähän siihen rahaa upposi, mutta mielestäni pihistimme ja panostimme oikeissa asioissa, muutamaa pikkumokaa lukuun ottamatta. Ajattelinkin nyt kertoa meidän remontista ja seikoista, johon me kiinnitimme remontissamme huomiota. Postauksesta tuli niin pitkä, että jaoin sen kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kertoo yleisesti meidän remontista, mokista ja onnistumisista, toinen keittiöstä ja kolmas huonekaluista/sisustuksesta.

Teimme melkeimpä koko remontin omin voimin. Oikeastaan kaiken mihin rahkeet vain riittivät. Keittiön asentamiseen ja portaisiin saimme apua, muun työn teimme itse. Aivan ja alakerran lattian asentamiseen saatiin myös kaveri avuksi. Kiitos siis talkooväelle vielä näin jälkikäteenkin! Kävimme remontoimassa melkein joka päivä töiden jälkeen ja tietysti myös vapaapäivinä. Remppa eteni melko hitaasti, mutta toisaalta meillä ei ollut mihinkään kiire. Saimme vanhan asuntomme myytyä nopeasti, jonka jälkeen muutimme pariksi kuukaudeksi vanhempieni luo. Kotiuduimme sinne vähän turhankin hyvin. Ruokaa ja viiniä oli tarpeeksi ja saunakin oli joka ilta lämmin. Remontti vaati oman aikansa, mutta siitä tuli samalla tosi rakas kun sitä omin kätösin teki. Emme oikeastaan edes halunneet muuttaa, ennen kuin kaikki oli valmista. Takaraivossa oli tieto, että sitten kun siellä asuu, niin aika käytetään ihan muuhun eikä remontoiminen enää kiinnosta. Noin neljän kuukauden remontin jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut, jätimme haikeat hyvästit puusaunalle ja peli-illoille ja muutime omaan kotiin.

Minulla oli aika tarkka visio lopputuloksesta. Suurin haaste oli budjetissa pysyminen. Remontti kannattaakin suunnitella huolella ja miettiä budjettia ja etukäteen. Suosittelen myös vertailemaan eri valmistajien tuotteita keskenään ja pyytämään tarjouksia eri paikoista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka hinnoissa olisi eroja, niin halvin ei välttämättä ole kannattavin vaihtoehto, vaikkakin houkuttelevin. Rakas isäni on mulle opettanut, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Jos budjetti on tiukka niinkuin meillä, ennen remonttia kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsee. Me esimerkiksi jätimme suosiolla keittiön pöydän pois suunnitelmista, koska kumpikaan ei meistä siinä koskaan syö. Siispä jätimme saarekkeeseen tilaa kahdelle baarijakkaralle (jotka kylläkin odottavat vielä kaupassa). Tiesimme, että säilytystilaa tullaan tarvitsemaan paljon, joten yläkerrasta varattiin neljän metrin seinän pätkä kokonaan säilytykselle. Myöskin rappusten alle tehtiin lisää säilytystilaa. Säilytystä suunniteltaessa mietin tarkkaan, mitä kaikkea täytyy säilyttää ja mikä olisi niille hyvä säilytyspaikka. Suosittelenkin siis panostamaan niihin juttuihin, joita oikeasti tarvitsee joka päiväisessä arjessa.

Yksi asia, jossa ei kannata säästää on maalit! Mikään ei ole kamalampaa kuin huonot maalit ja maalausvälineet. Me teimme sen virheen, että ostimme halvinta valkoista maalia ja voi sitä kirosanojen määrää, kun se ei peittänytkään mitään! Maalia ja työtunteja meni tuplasti enemmän hieman kalliimpaan verrattuna. Älkää siis ikinä ostatko halpoja maaleja! Varsinkaan, jos ulkoistatte maalaushommat. Muutaman kympin säästö ei tunnukkaan enää yhtä hyvältä idealta, kun maalarilla menee tuplasti aikaa maalaamiseen. Myönnettäköön, että meidän mokailu maalien kanssa ei loppunut tähän... Meillä oli tarkoitus maalata/telata olohuoneen isoon seinään struktuuripinnoitetta ja tuhlasimmekin niihin 300 euroa. Lopputulos oli vähän turhan vaisu, joten läästimme sen päälle 40 euron saneerauslaastit, jolloin lopputulos oli just eikä melkein. Kunpa olisimme olleet tarpeeksi rohkeita saneerauslaastin suhteen jo heti alkuun. Oltaisiin säästetty aikaa, vaivaa ja rahaa. Vaihtoehdoksi saneerauslaastille mietimme betonipinnoitteita, jotka olisivat olleet huomattavasti kalliimpia. Siihen nähden säästimme kuitenkin. Näin ainakin sitä voi itseään lohduttaa.

Me säästimme aika paljon rahaa tekemällä remontin omin voimin. Tekemällä sitä oppii vaikkei vielä osaisikaan. Mä olen ollut timpuri-isälläni kesätöissä ja siellä opin paljon rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvistä jutuista.  Isäni on edelleen go to-henkilö, jolta kysyn apua remppajutuissa. Parasta on se, ettei hän ole koskaan aliarvioinut osaamistani, koska olen tyttö. Ennemminkin hän on kannustanut minua tekemään itse ja opettanut jos en ole jotain osannut. Välillä on hienovaraisesti kehoitettu kasvattamaan munat, mutta se on vaan ihan hyvä juttu. En ole koskaan ollut muutenkaan kovin neitimäinen. Pikkuhiljaa alkaa pysymään porakone ja vasara kädessä. Jätän kuitenkin suosiolla isommat rakennushommat hänelle. Isäni toteutti myös meidän uuden portaikon suunnitelmieni pohjalta, vaikka hänen ensimmäinen kommentti oli, että "Kyllähän sä ne nyt ittekkin osaat tehdä!". Right! En osannu... Toivottavasti saataisiin tuo peevelinmoinen mies myös meidän tulevaan saunaremonttiin avuksi. Vinkkelis vonkkelis vaan sinne suuntaan, niih!

Kiteytettynä sanoisin, että remontissa kannattaa panostaa ratkaisuihin ja materiaaleihin, jotka kestää aikaa, eikä mennä sieltä mistä aita on matalin! Se on kuitenkin pidemmän päälle edullisempaa ja kannattavampaa. Mä kun asun tollasen hermoheikin kanssa, niin meidän molempien hermo pysyy parempana kun kaikki toimii niinkuin pitääkin. Kannattaa myös karsia turha pois! Kaikki mitä ilman voi elää, on turhaa. Älkää kuitenkaan ottako liian kirjaimellisesti, sisustustavarat ja hömpötykset on tietysti välttämättömiä! Lähinnä tarkoitin, että huoneita ei tarvitse tunkea täyteen tavaraa vaan siksi että ”tälläinen nyt kuuluu joka talossa olla”. Jos ei ole ihan varma mitä on tekemässä, niin suosittelen palkkaamaan suunnittelijan jo ennen remontin aloittamista. Silloin kokonaisuus pysyy paremmin kasassa ja lopputulos on harkittu ja harmoninen. Vaikka suunnittelijallekkin täytyy maksaa palkkaa, niin hänellä on usein vinkkejä ja osaamista asioihin, joita ei itse tulisi ajatelleeksi. Ero lopputuloksessa on aika huomattava!

Huh! Kylläpä tuli pitkä teksti. Toivottavasti joku jaksoi lukea. Seuraavaksi asiaa keittiöremontista, stay tuned.

ennen / jälkeen vol. 2

Ensinnäkin, kiitos kaikista kommenteista mitä kirjoittelitte ennen / jälkeen vol. 1-postaukseen. Kiva saada positiivista palautetta muutoksesta, jonka eteen on tehty paljon töitä! Nyt ennen / jälkeen-sarja saa jatkoa, nimittäin vuorossa on meidän yläkerran/parven muutos.

Huomattavin ero on tietenkin noissa kaapin ovissa ja parven kaiteessa, joka blokkasi ennen kaiken valon. Vieläkään ei olla ymmärretty tuon ritiläkaiteen idologiaa, sillä kaapissa odotti nuo alkuperäiset kaiteet, jotka me kunnostimme. Alunperin ne ovat olleet harmaat, mutta jossain vaiheessa ne oli maalattu laseja myöten valkoisiksi. Mustina ne istuu tähän kokonaisuuteen mielestämme vähän paremmin. Vaatekaappiin laitoimme uuden muunneltavan rungon ja neljän metrin leveydeltä peililiukuovia, jotka heijastavat valoa ja luovat tilantuntua. Seinät tasoitettiin ja maalattiin puhtaan valkoisiksi. Vanhan oksennuksen värisen muovimaton päälle asennettiin villainen kokolattiamatto akustisista syistä. Ollaan oltu tähänkin valintaan todella tyytyväisiä! Kokolattiamatto makkarissa on ihan luksusta! Meistä kumpikaan ei ole aamuihmisiä. Ei sitten millään! Aamulla vällyjen välistä kömpiminen ei tunnu ihan yhtä kamalalta kun jalkojen alla on lämmin ja pehmeä matto.

Illat alkaa hämärtymään yhä aiemmin, joten parvella kuvaaminen alkaa olla jo melko haastavaa. Tänne kun ei muutenkaan juuri luonnonvalo osu. Mutta eiköhän pointti silti välity näistäkin kuvista. Ennen-kuvat on tälläkin kertaa Oikotien asuntoilmoituksesta. Vieläkö olette sitä mieltä, että remontti kannatti?

Details

Olipas muuten mukavaa pitkästä aikaa olla oikeasti vapaalla! Mulla oli kolme vapaapäivää putkeen ja se oli luksusta! Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen osui vapaa, jolloin sai oikeasti vain olla, raapia napaa ja poltella kynttilöitä. Arki on taas kuitenkin alkanut ja seuraava kuukausi on buukattu jo täyteen. Mietin joskus, että kenellä on niin paljon ohjelmaa, että tarvitsee kalenterin muistaakseen mihin pitää mennä ja millon? Noh, nyt ymmärrän! Pää lahoaa päivä päivältä enemmän ja muistettavaa on niin paljon, ettei meinaa kalenteriin edes mahtua. Kavereidenkin kanssa tapaaminen pitää nykyään sopia melkein kuukaus etukäteen. 

Noh, anyway... Tuli vapaalla siivottuakin ja järjestin tavaroita ja asetelmia taas uuteen uskoon. Keittiössä karsin tavaraa kaappeihin ja jätin vain tarpeelliset arkiesineet esille. Meidän liesituuletin on vähän yläkaappeja syvempi, joka ärsytti alkuun. Nyt olen ottanut sen hyötykäyttöön ja tajunnut, että sen päälle voi laittaa jotain kevyitä koristeita tai mausteita. Oikeastaan se on ihan hauska ja tavarat näyttää vaihteeksi kivalta mustaa taustaa vasten.  

Tänä vuonna kävin Design Marketissa ihan asiakkaan roolissa. Ostettavaa oli vaikka mitä, mutta mulla oli aika tiukka budjetti. En kuitenkaan voinut vastustaa tuota Ikikorua, joka majailee tuolla korurasiassa. Se on todella kaunis! 

Syksy on muuten ihan parasta aikaa kun saa taas poltella kynttilöitä! Niistä tulee aina jotenkin hyvä fiilis. Sellanen, että voi hyvin mielin käpertyä peiton alle ja tuijottaa telkkaria nollat taulussa! Jokos teillä palaa kynttilät?

ennen / jälkeen vol. 1

Nyt kun ollaan saatu portaiden kaidekkin paikoilleen, niin teki mieli verrata melkein valmista remonttia lähtötilanteeseen. Vielähän täällä riittäisi tekemistä. Muutama lista repsottaa tai puuttuu kokonaan, mutta muuten alkaa olla valmista.

En tajunnut itse ottaa kunnon kuvia lähtötilanteesta. Sillon tuntui paljon tärkeämmältä hävittää tuo parven säleikkö sekä muoviset haitariovet. Alakerrasta ensimmäisenä purettiin tuo eteisen pömpeli ja keittiö. Vasta siinä vaiheessa tuli mieleen ottaa kuvia, mutta nekin otin puhelimella. Käytämpä tässä siis Oikotiellä asuntoilmoituksessa olleita kuvia, joista koko homma alkoi.

Mitään tarvetta muuttamiselle ei ollut. Olimme juuri saaneet edellisen asunnon remontoitua, mutta molempia kuitenkin hieman pänni kuitenkin kerrostaloasuminen. Asuntoomme kuului kun yläkerran naapuri kävi helpottamassa oloaan vessassa, seinänaapurin keskustelut, liikenteen hölinä ja joka kerta kun joku avasi rappumme alaoven. Tylsähkön työpäivän ratoksi selasin siis huvikseni asuntoilmoituksia ja törmäsin tähän nuhjuiseen loft asuntoon, jossa näin kuitenkin suurta potentiaalia. En itseasiassa edes haluisi ostaa vimotten päälle remontoitua asuntoa, koska yleensä niissä on aina jokin juttu joka ärsyttää. Haluan päästä toteuttamaan itseäni ja tehdä kodistä meidän näköisen. Tämä pikkuruinen asunto antoi siihen mahdollisuuden.

Esittelen teille nyt alakerran muutoksen kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Remontti on tehty melko pienellä budjetilla, mutta ero on silti melkoinen! Vai mitä olette mieltä? Kannattiko?