Piristettä syysmasennukseen

Jostain syystä olen täysin hurahtanut nyt viherkasveihin ja huomaamattani olen vähän alkanut niitä jopa hamstraamaan. En tiedä onko syynä jo ohi mennyt kesä, josta yritän epätoivoisesti pitää vielä kiinni. Viime viikolla piristin seitsemän päivän työputkeani ostamalla erilaisia oksia, joita viljelin vähän sinne tänne. Minne tahansa enää vain jotakin vihreää mahtui. Tätä viikkoa piristi oma äiti, jonka kanssa kävimme Plantagenilla. Äidillä oli flunssa, mulla taas seitsemän päivän työputki. Piristettä ja lohdukkeita tarvitiin ja mukaan lähti kärryllinen vihreää.  

Meidän perheessä on tapana antaa toisille silloin tällöin yllärilahjoja, joita kutsumme vitsikkäästi rakkauslahjoiksi. Kannatti tälläkin kertaa lähteä äidin kanssa ostoksille, koska sain rakkauslahjaksi ruukun, jota olin jo kauan katsellut sillä silmällä. Ostin itse vielä toisen kaveriksi ja valitsin niihin kasvit, jotka äiti ystävällisesti istutti. Ruukut on käsin tehtyjä ja niissä on jotain tosi sympaattista.

Uudet ruukut saivat paikan vaihteeksi ikkunalaudalta. Yksi kerrallaan kannoin viereen "muutaman" muunkin kasvin ja oikeastaan ne näyttävät yhdessä aika hauskalta. 

Koska syksy on masentavaa aikaa, haastan itseni ja teidät antamaan jollekkin tärkeälle rakkauslahjan. Tavaran tai palveluksen, ison tai pienen. Itseni taidan palkita päivän uurastuksesta turkulaisittain Hesburgerin kerrosaterialla.