tekohengitystä kaiteille

Saimme uuden asunnon avaimet käteen vuodenvaihteessa ja eikös se ollut heti pakko saada tuo parven kaiteen asiaa ajava karmiva säleikkö pois. Uskokaa tai älkää, se oli kiinni ihan parilla ruuvilla ja heilui kuin velhon hiha pelkästä puhalluksesta. Täytyy myöntää, että hetkeäkään en ole säleikköä ikävöinyt. Koko tila tuntui kasvaneen 20 neliötä sen poistamisen jälkeen.

Kävi ilmi, että säleikön tilalla on aiemmin ollut ihan kelvolliset lasikaiteet, mutta ne oli poistettu säleikön tieltä. Löysimme vanhat lasikaiteet komeiden muovisten haitariovien takaa, mikä oli mukava yllätys. Vähemmän mukava yllätys oli kuitenkin se, että edellinen yksityisyyttä kaivannut asukas oli kokenut tarpeelliseksi maalata sekä kaideiden lasit että rungot jollakin epämääräisellä valkoisella maalilla. En tiedä oliko varpaillaan maalannut, sillä maalausjälki ei meitä varsinaisesti miellyttänyt. Sen lisäki kaiteet oli purettu osiin, eikä meillä ollut hajuakaan miten ne tulisi koota takaisin paikalleen. Ryhdyimme kuitenkin epätoivoiseen kaiteiden pelastusoperaatioon. Sormet ristissä toivoimme säästävämme tässä muutaman pennin. Jo ajatus uusien kaiteiden hintalapusta hirvitti.

Tältä näytti kaiteen lasit ja itse rungot olivat vielä karmivammat. Valkoista maalia oli sudittu vähän sinne sun tänne "ei se niin justiinsa"-periaatteella. Paikoittain kaiteita koristi valkoisen maalin alta paljastuva alkuperäinen harmaa väri ja toisaalla taas paksut maalin valumajäljet. Hermoja koetteli niin, etten huomannut niistä edes kuvaa ottaa. 

Tarmokkaasti kävin kuitenkin ostamassa Baukkarista maalinpoistoainetta, joka oli oikeinkin positiivinen yllätys! Sudin sitä siveltimellä lasien pintaan ja hetken päästä maali alkoi kuplimaan pois. Skrapasin vielä maalit ja maalinpoistoaineen jämät lasia varten tarkoitetulla maaliskrapalla (mikä mahtaa olla sen vekottimen oikea termi, en muista, mutta kätevä väline kuitenkin). Lasit tulivat täysin kirkkaiksi. Laseja on neljä ja yhdessä maalin alta paljastui halkeama, joka tietysti otti päähän, mutta aiomme käyttää vanhoja laseja siitä huolimatta. Täytyy vain sijoittaa se kaikkein huomaamattomimpaan paikkaan.

Testasin kaiteiden metallirunkoihin samaa maalinpoistoainetta ja ihan perinteistä hiomapaperia, mutta menetin hermoni noin puolessa tunnissa. Tähän pisteeseen pääsin yhden kaiteen kanssa ja näitä olisi ollut neljä! Vaikka rakastan kunnostamista ja remontointia niin tuo homma ei ollut kyllä minua varten! Onneksi on kavereita, jotka auttavat hädässä. Entinen työkaverini opiskelee maalariksi Turun AKK:lla, joten päästin siis itseni helpolla ja annoin muiden tehdä likaiset työt puolestani. Alkuperäisen harmaan värin sijaan hulluttelemme mustalla maalilla. 

Pahoittelut muuten karmeista kuvista! Kumihanskat kädessä ja ainoastaan yhden lampun valossa kuvaaminen on yllättävän haastavaa. Olen myös vähän huono "inspispuuskan" keskellä muistamaan kuvaamisen. Etukäteisvaroitus siis myös tulevista kuvista! En ole raahannut kameraa remontin keskelle ja työskentelemme toistaiseksi ihan muutaman lampun valossa. Remppakuvat tulevat siis olemaan pääosin puhelinräpsyjä.